iltaisin elämä on juhla, aamuisin sotku

Jade muuttaa pois tämän kuun lopussa ja ikävöin nyt jo sen vaatteita eehhehee. Jadee sinänsä en hirveästi, kun sen muutto tapahtuu neljän kilometrin päähän, eikä sitä muutenkaan täällä ole pahemmin näkynyt... Oon vain iloinen että saatiin asiat järjestettyä ja puolet tavaroista lähtee. Hehee. Sitten laitan kämpän uuteen järjestykseen vihdoin ja saan porukoilta maailman täydellisimmän kirjahyllyn, joka on ollut pikkusiskolla lainassa. Jeejee! "Erottiin" kämppiskullan kanssa siis ihan sovussa, ei hätää. 

Ootte varmaan huomanneet, että yritän purkaa kuvatiedostoja, jotka on lojuneet muokkaamattomina jo kuukaudenpäivät. Nämä on taas sieltä huhtikuun puolesta välistä, just ennen ko jade muutti sisään. Tajusin vasta kuvaussession jälkeen siivota.

katja ja rinsessatyyny 

oulun edustus kaljalla 

vaatekaapin järjestelyä sängyllä...

mun ja jaden farkkukokoelma värijärjestyksessä, sekä reiska rinsessana 

Lopuksi vielä aamuinen piristys: 

Joo. Ei mulla muuta sinänsä. Puspus! 

köyhät kyykkyyn eli mä

Hain äsken töitä "ei oo mitään hävittävää" -asenteella ja nyt mulla on työhaastattelu huomiseksi. Juku. Illalla on kanssa yhdet yo-kuvaukset, joten pitäisi pikkuhiljaa lähteä takaisin turkuun. Laiskottaa ja otin ihan liikaa tavaraa mukaan, jotka oon levittänyt ympäri mökkiä. 

Nämäkin on huhtikuulta, pitäisi värjätä hiukset jo pikkuhiljaa kun kaipaan niin paljon punaisia. 

OneRepublic - Something I need 

mökkihöperö

Pakenin maaseudulle, viidenkymmenen kilometrin päähän turusta. Keskiviikkoaamusta saakka oon ollut yksin mökillä ja jotenkin tuntuu että ylitin itseni. Tämä on loppujenlopuksi aika pelottava paikka. Lattiat natisee ja vintille en ole uskaltautunut kolmeen vuoteen. Kuka vaan voisi tulla kirveellä sisään ja kaikkien kauhuleffojen tapahtumat sijoittuu just tällaisiin paikkoihin. Tapasin myös saatanallisen ison koppakuoriaisen, eikä rahkeet riittäneet sen tappamiseen. En tiedä mikä mussa on, kun en noita kahta saatanan ärsyttävää kärpästäkään voinut listiä. Ei se oo mikään syy tappaa, jos ärsyttää.

Täällä ollessani olen tajunnut kaksi mahtavaa asiaa. Ensimmäinen on, että sittenkin rakastan itseäni tasan yhtä paljon kuin muitakin. Kaikesta huolimatta. Enkä tahdo itselleni pahaa, saatika muille. On ollut mukavaa mennä ja tehdä omaan tahtiin, jäädä sänkyyn makaamaan jos tuntuu siltä. 

Toinen asia, jonka olen oppinut on, ettei suklaavanukasta kannata kääntää ympäri, jos sen on jo avannut. Varsinkaan sängyssä.

Nämä kuvat on huhtikuun puolivälistä. Kyseinen päivä oli huikea, koin eläväni itselleni. Oli kolme teatteriesitystä, joissa näyttelin ja yksi jonka ohjasin. Oli lyhytelokuvan ensi-ilta ja ruokahetki äidin kanssa. Oli musiikkiorgasmien täyttämä ilta Jipun kanssa ja kaljahetkiä ystävien seurassa. 

Nyt menen nukkumaan ja huomenna ajan joko tampereelle tai takaisin turkuun. Antaa kohtalon päättää.

Sen tiedän, että suihkua kaipaan pikkuhiljaa. Ja normaalia vessaa. 

video

Kuvasin teille vastausvideota neljä kuukautta myöhässä ja eksyin vähän aiheesta. Niinpä päätin tehdä siitä erillisen pätkän, nauttikkee. Vastaukset tulee sitten perästä!

nearer my god to thee

Kaikki on jotenkin ihan levällään kokoajan. Tekniikka ei toimi mulla niinkuin muilla, muistikortit on kaikki liian pieniä ja jokainen laite reistaa. Asuntoa en saa siistiksi vaikka monena päivänä yritän, lopuksi vain lyyhistyn lattialle tai sängyn pohjalle, itken tai nukun. Molemmissa molempia. Vaatteet on sikinsokin ja jotkut likaisia, jotkut vasta pyykistä tulleita, enkä muista enää kummat on kumpia kun kaikki on sekaisin. Jääkaapissa joku haisee pahalta, mutta en keksi että mikä. Haluaisin heittää kaiken pois. Ruuat ja vaatteet ja kamerat ja puhelimen. Haluan mennä jonnekin kauas missä minua ei tunneta, muuttaa pieneen yksiöön, jonka seinät maalaisin eri väreillä. Ei olisi mitään materiaa, mitä täällä on, aloittaisin alusta. Ehkä asettaisin pienen kaktuksen ikkunalaudalle, puhaltaisin sen päälle savua iltatupakan yhteydessä. Hankkisin koiran, valkoisen mittelspitzin. Nimeäisin sen pepsiksi, ostaisin sille rusetteja ja kouluttaisin sen ihan rauhassa ja ihan itse. Opiskelisin jotain mielenkiintoista alaa, jonka varjolla muutin pois kaupungin hälinästä, omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Saisin pari uutta ystävää, näkisin niitä silloin tällöin. Joskus jos huvittaisi. Yön pikkutunteina ajaisin takaisin turkuun, kävisin tärkeiden ihmisten ovien takana, jättäisin valokuvan. Taakse kirjoittaisin hyvästi, olet rakas. Ajaisin takaisin, polttaisin ketjussa, jättäisin postit avaamatta. 

instagram

Helpotti ihan hirveästi avautua tänne, vaikkei kukaan mitään ehtinytkään kommentoimaan. Silti musta tuntuu nyt jo paljon paremmalta ja jotenkin taakkaa lähtee harteilta kun sen kirjoittaa konkreettiseen muotoon, julkaisee ja tietää että muutamat lukee. Joten kiitos. Juuri sinä siellä: Kiitos että luet. Vaikkeit mitään ikinä kommentoisikaan. Olet arvokas. 

Kuitenkin, ajattelin kertoa täälläkin, että sain vihdoin instagramin päivittäiseen käyttöön, joten menkääpäs seuraamaan @colacrobat. En vielä tiedä miten tuolla sovelluksella saa kuvia poistettua vai saako ollenkaan, joten poistan kaksoiskappaleet ja palkilliset sitten kun saan jaden puhelimen lähietäisyydelle, ja yritän olla tarkempi julkaisemani sisällön kanssa höhö. Mut enivei. Hirvee päivitys käynnissä kuulkaa nyt, eli seurailua kehiin!