On aamuyö, enkä unta saa vieläkään

Käytiin tänään vivin kanssa  pikaisella kauppareissulla ja napsittiin nopsaan parit kuvatkin. Viivi on ihana ja kohta kun asutaan samoilla huudeilla aiotaan tehdä paljon yhteisiä retkiä ja napsia tämmöisiä turhantärkeitä joka blogissa näkyviä asukuvia, yay! Eli heinäkuuta odotellessa. Niin ja hei näitä katsellessa tuli semmonen olo että mun pitää oikeesti harkita suoristusrautaa, hiusten leikkuuta tai jotain kiiltoa parantavaa shampoota. Toki oon ollut kipeenä nyt pari kolme päivää niin en oo paljon suihkutellut... Varmaan kerroin just mun blogissa että millon oon viimeksi käynyt suihkussa. Ihan sama, meen nyt ironisen ihanasti suihkuun. 

Ootte varmaan samaa mieltä, että viivin pitäisi perustaa tyyliblogi eikö eikö!! Sillä on aina niiiiin ihania vaatteita. Nuo napit on ah ja eilen neidillä oli vinyylivyö. VINYYLIVYÖ. Miettikää sitä. 

Tuuli ♥ Hei sinä anonyymi joka sanoit, että 'värjää hiukses takasin punaseks', minkä väriset nämä sitten on? 

Voi pyhä tukkakriisi oikeesti. Melkeen kuumottaa tuo punainen hiusväripaketti tossa pöydällä mutta silti tekis mieli ensin blondailla vähän lissää kun ei tuo muutos ollut mitenkään radikaali. Suunniteltiin kyllä justiinsa vakikampaajani anniinan kanssa, että yksi värinpoisto vielä ja sitten katotaan millanen tulos ja että mitä tehdään. 

La la la miten niin avaudun julkisesti la la la

Pakko tunnustaa, että mulla on ihan hirveä olo. Sen lisäksi, että kurkussa on limaa ja heikottaa joka kerta kun nousen sängystä ylös, tuntuu kurjalta. Kesä alkaa, pitäisi olla tovereiden kanssa ja viimeistään huomenna juhlia olantakaa kun kaikki valmistuvat. Niin, nyt ne sitten valmistuu, ne meikäläisen ikäluokka. Olen kyllä ihan varautunut tähän, varauduin jo ensimmäisenä lukiovuonna siihen, että joku päivä muut valmistuvat ja meikäläinen taputtaa selkään, halaa ja on iloinen muiden puolesta ja odottaa omaa vuoroaan. Mutta entäs jos mun vuoroa ei koskaan edes tule. 

(kuva)

Ei mua harmita se, että mulla ei ole koulutusta. Mua harmittaa se, miten kaikki määrittää mut sen mukaan. Miten oon yhteiskunnan silmissä täysi hylkiö, laiska rotta ja verorahoja syövä turhuus. Mitä en todellakaan koe olevani. Elän enemmän. Nautin hetkistä, kerään kokemuksia ja muistoja ja yritän oppia uutta tuntemalla. Ajattelen paljon ja kaikkialla. Tai niin luulin. Nyt makaan asuntoni lattialla neljättä kuukautta, sydämeen sattuu ja tuntuu yksinäiseltä. En osaa puhua kenellekään, en osaa valita oikeita sanoja. Toivon vaan, että joku joskus soittaisi. Ja sitten kun joku soittaa, kaikki on hyvin mutta ei, en mä tänään. Ehkä huomenna. Joo, soitellaan huomenna. Jokaisen puhelun jälkeen, oli se sitten äidiltä kelalta tai toverilta, itken. Haluun vaan hautautua peittojen alle, mutta se hautautuminenkaan ei riitä. Mä en vaan saa itseäni ylös. En liiku mihinkään, en tee mitään, en tunne mitään. Tämä kaikki on niin jumalattoman ristiriitaista, etten vain osaa olla. 

En vaan jaksa lukea niitä tilapäivityksiä ja blogimerkintöjä, enkä jaksa kuunnella niitä siivoustouhuja tai mekkopaniikkeja. Totta kai musta tuntuu pahalta, enhän kuitenkaan ole saavuttanut mitään. En yhtään mitään.

Jokin mun sisällä toivoo, että talvi olisi jatkunut vielä. 

(kuva)

Asiasta kukkaruukkuun, katsottiin eilen vivin kanssa aamiainen plutolla ja oon sitä mieltä, ettei oo mitään mihin cillian murphy ei pystyisi.

Oisin oikein mielelläni spämminyt omaa naamaani tähän valitusvirteen, mutta kovalevy on väärällä puolella huonetta hehe.

Sänkyyn kahlittu

Oon kuumeessa, joten vastailisin mielelläni kysymyksiin. Eli spämmikää oikein kunnolla, jooko?

Meitsi muumimaailmassa 2010 

Hee katson Woman in Black -leffaa, mikä on ihan superhuono idea, oon uskomaton pelkuri ja kaikenlisäksi yksin asunnossani. Nään varmaan ihan hirveitä painajaisia tänä yönä. 

Ja juna kulkee vaan

Maanantai oli lähestulkoon täydellinen päivä - yksinkertaisesti mikään ei mennyt pieleen. Kävin kirjastossa tulostamassa pari juttua, työkkärissä jutskailemassa tulevaisuudesta ja sossuilla palauttamassa toimeentulotukihakemuksen kesää ajatellen. Oli hirmuisan lämmintä, mulla oli vastavärjätyt ja ihanat hiukset, sekä rennot kesäkuteet. Ehdin loistavasti junaan, joka vei mut joensuuhun ja vaihdot sujuivat sutjakasti. Mitä nyt pisimmällä junamatkalla osuin lastenvaunuun ja sain kuunnella koko matkan kiljuvia kakaroita...

Taru tappaa mut tästä hyvästä <3

Eli kävin siis moikkaamassa pitkästä aikaa tarzania! Ostettiin paljon ruokaa ja kolaa ja kahteltiin brokeback mountain. Aamulla herättiin semiaikaisin ja odoteltiin kyytiä keskustaan, josta napattiin ihana hilma kyytiin. Tapasin hilman ensimmäistä kertaa, mutta tuntui kuin oltaisiin tunnettu jo ihan muksusta saakka! Suunnattiin annan luo, jota olin nähnyt viimeksi kesällä 2010, ja vaan juteltiin ja naurettiin ja otettiin uskomaton määrä kaksarikuvia, joita jaan mielelläni täällä myöhemmin. Uskomattoman kiva päivä! 

Illemmalla sain rentoutua tarun porukoiden saunassa, jossa oli tunnelmavalaistus ja kaiuttimet.... Nukahdin hetkeksi lauteille kun taustalta kuului juha tapiota ja oli niin ihanan lämmin, oih. Mäkin haluan tunnelmallisen puusaunan sitten kun oon iso ja rikas. Saunan jälkeen yritettiin lanittaa minecraftia, mutta se ei vaan jumalauta toimi mun koneella, masentavaa. Tyydyin siis selailemaan tumputinta, kunnes väsytti ihan liikaa. 

Aamulla lähdin taasen keskustaan kuluttamaan lisää aikaa hilmurin kanssa ja mun piti jäähä vielä kolmanneksi yöksi, mutta yöpaikkasuunnitelmat muuttuivat ja päätinkin lähteä kolmen aikoihin junalla kotio. Ihan hyvä päätös, ajattelin nimittäin viettää koko huomispäivän pleikkarin ääressä hehe. 

Takaisintulomatkalla: 

"Haluan jäädä tähän hetkeen, tähän junaan. Edessä on vielä kolme ja puoli tuntia matkustelua, kuulokkeista kuuluu angus & julia stonea, läppäri hyrisee tyytyväisyyttään ja olo on huoleton. En ajattele mitään, kaikki velvollisuudet tältä viikolta on hoidettu jo maanantaina. Vietin juuri mukavan pikaloman joensuussa, nauroin paljon, löhöilin, nukuin ja söin. Eikä mikään huolestuta sen kummemmin. En osaa murehtia. Huomenna palkka ja kesä voi alkaa. Tervetuloa."

Hipstericious

Tämä on viimeinen! Tulin kesäfiiliksissä spämmimään meikäläisen hiuksia. Kokeiltiin siis anniinan kanssa tämmöstä kotiliukuvärjäystä ja toimi kuin rasvattu, nainen teki taianomaista jälkeä: 

Mitäs tyksitte toverit? 

Vaavilampaita ja koruepisodi

Tämä uskomaton blogispämmi johtuu nyt puhtaasti siitä, että haluan nopsaan kiriä itseni päivissä, koska lähden piakkoin pianoiselle hermolomalle kauas pois. Ja tulen sieltä kuvien kera. Viimeisen viikon oon ollut ihan kiinni töissä, mutta torstaina sanottiin, että nyt ei viikoksi ole töitä. Eli kesäloma alkoi! Perjantaina oltiin anniinan kanssa jukolassa vahtimassa lapsia, joita ei ollut kuin kourallinen. Paijattiin lampaita, napsittiin kännykkäkamerakuvia ja laulettiin heliumäänellä. Oivallinen perjantaipäivä, ettenkö sanoisi.

Illalla oli ihan kauhea olo, eikä huvittanut lähteä yhtään mihinkään, mutta meikkasin huvikseni itselleni rajut ärsytysmeikit. Yhtäkkiä oven taakse ilmestyi valle, joonas, sasha ja visa kaljojen kanssa ja se olikin sitten lähtö leeville. Oli hirveän mukavaa, kunnes onnistuin hävittämään medusan pallon matkalla baariin. Törmäsin onneksi ovella pinjaan, jolla sattui olemaan juuri oikean kokoinen pallo lompakossaan. Tietysti heti kun pääsin vessaan vaihtamaan ja otin korun pussista, se perkele livahti sormien välistä suoraan viemäriin. Humalainen krista pelasti päivän lahjoittamalla koko tappinsa meikäläiselle, jotta ei menisi umpeen. Oli varmaan maailman hygienisin lävistyskorun vaihto.